Näin sitä meikämammakin ponnahtaa bloggailun ihmeelliseen maailmaan noin vain.

Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se meni?

Tämä blogi on omistettu ihmissuhdekuvioille, draamalle, kohtaamisille ja kohtaamattomuuksille ihan vaan mun omasta elämästä. Näyttää nimittäin riittävän materiaalia ihan vaikka muille jakaa siinäkin touhussa.

Perustilanne eli minä: nainen, naimisissa, työelämässä, kaksi lasta ja autoa. Simppeliä, eikö? No, ei ihan. Kuvioon sisältyy lisäksi yksi salarakas. Ja tämän jälkeen yksinkertaisuudesta ei enää ole tietoakaan.

Postaukset, joita tulen tekemään, liittyvät ihmissuhteisiini. Ystäviin, tuttaviin, työpaikkakriiseihin, millon minkäkinnäkösiin humputuksiin, suunnitelmiin, toiveisiin, unelmiin, ihan perusihmettelyyn kaiken arjen keskellä. Ihmiset on se, mikä tekee meidän elämästä niin ihanaa ja niin kamalaa. Joten miksipä en omistaisi heille aivan omaa, kokonaista blogia.

Kuten sanottua, mun elämästä. En yritä hakee mitään suurta yleismaailmallista näkökulmaa postauksiin, yleensä. Nää tarinat on oikeesti tapahtunu joskus, tällä planeetalla, täällä Suomenmaassa suuressa. Mä en koe olevani mitenkään erinomaisen taitava mun ihmissuhteissa, ja siitä syystä näitä sotkuja ilmeisesti aina ilmaantuukin. Mutta kukapa olisi?

En oo ennen kokeillu tätä, joten pahoittelen aloittelijuuttani. Blogin ulkonäkö ja asettelu muuttunee kokemuksen kautta viihdyttävämmäksi, nyt päälimmäisenä mielessäni oli vain saada tää alkuun. Ja jos tää eka posti on tylsä ja mitäänsanomaton, se johtuu vaan siitä, etten oo vielä ihan täysin käsittäny mitä tässä tulin aloittaneeksi. Ja jostakinhan se on aloitettava, eikös?

Anyways, tästä se lähtee. Tervetuloa aitiopaikalle seuraamaan yhden ihmisen kompastelua elämän polulla.

Kommentit on aina tervetulleita. Ihmetellään ihmisiä ja niihin liittyviä tilanteita yhessä, jookos? Jos teillä on samankaltaisia kokemuksia, viisaita neuvoja tai ihan vaan kihisette oikeudenmukaisesta arvostelunhalusta, niin antaa palaa.