Pete.

Menin hymyillen nukkumaan ja hymyillen heräsin, vaikka ehkä saattoi tukka olla vähän kipeänä. Hymyillen siks, että Pete oli viestittäny mulle yöllä. Se oli melko avoimesti kertonu vähän ihastuneensa muhun ja toivovansa löytävänsä jonkun samanlaisen vapaan naisen. Mitäpäs siinä voi sanoa. Ilahduttaahan se, varsinkin kun olin itsekin tykänny vastavuoroisesti.

Olin kannustava ja rohkaiseva ja valoin toivoa tulevaan. Juteltiin avoimesti sitten Peten naismausta ja aikaisemmista kokemuksista, ja mä otin ymmärtäväisen kaverin roolin, joka koin toki olevanikin. Tulin sitten kysyneeksi Peten ikää, koska muistelin hänen vaikuttaneen hiukkasen verran nuoremmalta kuin minä itse.

Odotin vastausta jännittyneenä, koska mielikuvissani hän muuttui koko ajan nuoremmaksi ja nuoremmaksi ja odotin kauhuissani jo vastausta tyyliin '18'. Todellisuus oli kuitenkin aavistuksen lohdullisempi.

"23, sä?"

Mä tuijotin sitä lukua hetkisen aikaa. Helpottuneena ja pettyneenä yhtä aikaa.

"Arvaa", mä vastasin.

"25?"

Ja sillon mä aloin nauraa, valtoimenaan, pystymättä mitenkään estämään.

"Voi, kiitos!" vastasin. "Jospa lisäisit siihen 10 vuotta niin oisit vähän lähempänä."

"Wow", kuului vastaus, eikä muuta.

Huolestuin jo syvästi. Ikäni siis teki tehtävänsä, sen mihin sormus ei ollut kyennyt. Ja miksipä ei olisi. 12 vuotta. Herranjestas! Mun oli pakko kysyä oliko se paha, en kestäny sitä epätietoisuutta.

Se saatto olla ensimmäisiä kertoja, kun Pete sai mut tekemään jotain mulle uutta. Ensimmäisiä, mutta ei viimesiä. Aikasemmin mä olisin vaan tyytyny siihen mitä sain, vaatimatta mitään lisää. Mutta nyt mä vaadin, selitystä tuolle selittämättömälle wowwottelulle.

"No ei, siis kun et oo vieläkään pahan ikänen, ja näytät paljon nuoremmalta", Pete runoili.

Okei, olen toki kuullu ennekin, että näytän nuorekkaalta, mut tää oli sentään kohteliaisuus parhaimmasta päästä. Olin hyvilläni ja vatsanpohjassani kutkutteli pieni aavistus tulevasta.

Tomille, mun miehelle, kerroin tapaamisestani Peten kanssa. Koska se oli vaan kaveri, ja koska se oli niin nuori, ja koska mä aattelin, että se sais kuitenkin joskus kuulla. Ja siks, että miks ei? Ainahan mä kerroin mun baariseikkailuista, miks tää kerta olis pitäny jättää kertomatta vaan sen takia, että siellä oli joku oikeesti kiva tyyppi?

Tomi oli ookoo. Hymähteli Peten iän kuullessaan, mutta ei osoittanu sen suurempaa kiinnostusta mun kertomukseen. Kuten ei kyllä oikeestaan muuhunkaan mun elämässä. Mut se on eri tarina.

Pete siis viestitteli ekana yönä ja seuraavana päivänä vilkkaasti ja minä viestittelin yhtä vilkkaasti takasin. Olin ilonen siitä, että olin tullut lähteneeksi yöelämään juuri tuona kyseisenä yönä. Olin iloinen, että Pete vastasi niin sujuvasti ja nuorekkaasti mun viesteihin (verrattuna siihen miten kömpelöitä ja harvoja esim. Tomin viestit on).

Olin iloinen, että mulla saattais olla joku, jonka kanssa lähtee seuraavalla kerralla baariin, yhessä.

Kavereina.